Rakkaudesta pyöräilyyn

On se aika keväästä kun pyöräteiden hiekat on poistettu, ja lämmin keväinen sää suorastaan kutsuu polkemaan. Fillarointi on mutkaton tapa liikkua, ja se toimii loistavasti päivän happihyppelyhetkenä. Pyöräily merkitsee minulle vapautta; päätän itse matkani suunnan, reitin ja vauhdin. Hyvässä säässä pyöräily käy vaivatta – maisemat vaihtuvat ja pian huomaankin olevani jo perillä. Myös luonto ja ympäristö ovat pyöräillessä paremmin aistittavissa, kunto kohenee samalla, euroja säästyy eikä päästöjäkään juuri synny. Ei yhtään hullumpaa touhua, vai mitä?

Sisäpyöräilyllä peruskuntoa

Kesää varten pyöräilytuntumaa on mahdollista ylläpitää talven ajan Foreverilläkin olevilla sisäpyöräily eli spinning-tunneilla. Ryhmäliikuntatunnilla fillaroidessa voi nauttia niin ryhmän tuesta kuin vauhdikkaasta musiikista. Moni on jäänyt lajiin, ja etenkin sen yksinkertaisuuteen, koukkuun, sillä hiki tulee takuuvarmasti ja voit itse säätää kuormituksen sopiviksi. Varusteiksi tunnille riittävät joustavat housut tai shortsit, t-paita ja kovapohjaiset kengät. Aloittaminen on todella helppoa eivätkä vesisateet tai vastatuulet tuo lisähaasteita polkemiselle. Spinningissä on aina hyvä sää!

Lue myös:  Polkujuoksu – nyt mennään metsään!

Pyöräily on nivelystävällistä

Pyöräily tunnetaan loistavana liikuntamuotona nivelystävällisyyden takia. Kun kehon paino lepää satulalla, vastus on sopiva ja jalat on suunnattu oikein, saavat polvinivelet liikettä ilman iskuja (vrt. kävely tai juoksu). Tästä syystä laji sopii lähes kaikille iästä, kunnosta tai  painosta riippumatta. Useat polven nivelrikosta kärsivät pystyvätkin pyöräilemään, vaikka muu liikunta ei enää onnistuisi. Poljinten hyvä rullaavuus on syytä muistaa vaihdepyörällä ajettaessa, sillä nopeahko pyöritys ja kevyempi vastus takaavat nivelnesteen virtaavuuden ilman polveen kohdistuvaa painetta.

Lue myös: Työmatkapyöräilyä ympäri vuoden

Fillarivaellus Lapissa

Toteutimme avomieheni kanssa pitkäaikaisen haaveemme, ja lähdimme kesällä 2016 Lappiin fillaroimaan. Matkustimme yöjunalla Kemijärvelle, josta pyöräilimme Nuorgamiin ja Nuorgamista Ouluun yhteensä 1165 km. Matka oli pitkä ja hikinen (Kevolla mitattiin kesän lämpöennätys), mutta ehdottomasti kaiken vaivannäön arvoinen. Reissun upeimpia maisemia saimme ihailla Tenojoen rannalla auringon paisteessa. Haasteitakin ilmaantui; avomieheni unohti fillarin avaimensa kotiin, omasta pyörästäni katkesi talla jo alkumatkalla eikä kovilta vastatuulilta tai kaatosateilta vältytty. Nämä olivat kuitenkin vain pieniä kuoppia muuten onnistuneessa seikkailussamme.

Ei siis tarvitse olla huippu kunnossa voidakseen reissata pyörällä vähän pidemmälle, mutta ripaus hulluutta ja sisukkuutta kyllä tarvitaan. Lisäksi matkaan kannattaa varata asianmukainen varustus, ja riittävästi juotavaa ja syötävää, sillä muuten reissu voi jäädä puolitiehen.

Antoisia pyöräreissuja ja seikkailuja kesälle 2018!!