Onnistujat – Johanna

Sain takaisin elämänvoiman

Oli kevät 2016. Makasin luonnottomassa asennossa maantien viereisen ojan penkereellä. Tunsin pistävän kivun ympäri kehoani ja muistan miettineeni, että olen hengissä nyt, mutten tiennyt, olenko hengissä seuraavan hengenvedon jälkeen.

Auto oli ajanut ylitseni.

Seuraavasta neljästä päivästä en sitten muistakaan juuri mitään – odottelua, leikkauksia ja lääketokkuraa. Sain yliajon seurauksena suurienergisiä vammoja kummallekin puolelle kehoani. Oikeanpuoleinen olkapääni oli murskana ja kiertäjäkalvosin oli repeytynyt irti. Vasemmalta puolelta ruhjoutui polvi ja kylki.

Kirurgi kursi, ruuvasi ja levytti kasaan sen, minkä pystyi ja vakuutusyhtiön paikalle ohjaama fysioterapeutti otti hoitaakseen loput. Tosiasiassa vammat estivät kaikenlaisen liikuttelun vielä pitkään, joten fysioterapeuttinen hoito oli puolentoista vuoden ajan lähinnä faskiamanipulaatiota. Olin kuitenkin hengissä, mikä oli hyvä lähtökohta, mutta fyysisesti ja henkisesti aivan romuna.

Pysyvät vammat

Vakuutusyhtiön korvaamien hoitojen loputtua jäin aika huonoon kuntoon. Voimia ei ollut, eikä liikkuvuutta. Painokin oli noussut kaikesta paikallaan olosta.

Puolentoista vuoden aikana oli myös käynyt selväksi, että osa vammoista jäisi pysyviksi. Sen kuuleminen ja hyväksyminen teki tiukkaa, koska olin ennen onnettomuutta ollut hyvinkin liikunnallinen ja kaikin puolin toimelias ihminen – aktiiviurheilija, jonka piti seuraavana kesänä suorittaa olympiamittainen triathlon. Kohtalokas pyörälenkkikin oli ollut osa siihen valmistavaa treeniä.

Halusin palavasti takaisin elämäni. Ja halusin suorittaa sen triathlonin!

Niinpä nousin ylös ja hetken päästä varovasti myös pyörän päälle. Pidin sitä henkisesti tärkeänä nousuna. Pidensin pikkuhiljaa pyörälenkkejäni ja uskaltauduin myös kuntosalille. En kuitenkaan edistynyt niin vauhdikkaasti kuin olisin halunnut. Painokaan ei pudonnut, vaikka kuinka yritin.

Niinpä päätin etsiä apua ja tutkailin erilaisia vaihtoehtoja; olisiko nyt oikea hetki perinteiselle fysioterapialle, vai toimisiko urheiluhierojan ja Personal Trainerin yhdistelmä paremmin? Muistin nähneeni ohjelman Fustrasta ja vaikuttuneeni siitä jo silloin. Löysin Foreverin ja aloitin matkani kohti toipumista.

Yhteinen tavoite

Foreverilla sain aika pian huomata, etten ollut enää omillani. Ympärilläni oli ihmisiä, joiden yhteisenä tavoitteena oli parantaa tilannettani. Vaikutuin heidän ammattitaidostaan ja intohimoisesta suhtautumisesta haastavaan urakkaan. He tiesivät, mistä narusta piti vetää, jotta pääsisin eteenpäin, en rikkoisi itseäni enkä menettäisi toivoani.

Alkukartoituksen paljastama lähtötilanne oli nimittäin karu. Olin ohjautunut kahden vuoden aikana väärään asentoon. Vammoja oli kummallakin puolella kehoa ja vielä ristikkäin, joten omasin vahvat puolierot. Minulla oli liikerajoitteita, liikkuvuuteni oli vähäistä, ja voimani olivat kadonneet, niin jaloista kuin erityisesti käsistäni.

Tehtävää siis riitti, joten lähdimme liikkeelle alkutekijöistä. Ensimmäinen tavoitteeni oli niinkin vaatimaton, kuin tutustua kroppaani ja tunnistaa, missä asennossa kehoni milloinkin oli. Sen jälkeen otimme käsittelyyn muut haasteet.

Ilman Foreveria ja Fustraa olisin luovuttanut

Nyt takana on neljä vuotta Fustraa ja tiivistä yhteistyötä yksilövalmentajan kanssa. Olen käyttänyt myös Foreverin fysioterapeutin sekä ravintovalmentajan palveluja. Prosessin aikana terapia on muuttunut treenaamiseksi ja liikkuminen urheilemiseksi. Pysyvien vammojen osalta tulen tosin aina tekemään vaurioituneiden alueiden voimaa sekä liikettä ylläpitäviä harjoitteita.

Tunnen itseni tällä hetkellä vahvaksi ja toimintakykyiseksi. Liikkuvuuteni on ihan eri luokkaa kuin aloittaessani. Oikea käteni ja vasen polveni tulevat aina rajoittamaan elämääni, mutta nyt pärjään niiden kanssa. Treenaan aktiivisesti ja systemaattisesti triathlonia ja olen myös pystynyt laajentamaan urheilurepertuaariani aloittamalla uutena lajina tenniksen, mistä olen todella iloinen.

Voin sanoa, että tämä neljän vuoden matka on tuonut minulle takaisin elämänvoimani. Olen monesti miettinyt, missä jamassa olisin, jollen olisi niin aktiivisesti noussut kuntouttamaan itseäni. Olisin huonossa kunnossa ja toimintakykyni olisi vahvasti alentunut.

Ja jollen olisi löytänyt Fustraa ja saanut niin paljon tukea Foreverin ammattilaisilta, olisin luovuttanut.

Pysyvät vammat ovat nimensä mukaisesti pysyviä, mutta valmentajani vahvisti uskoani, että niiden ympärillä saattoi tehdä paljon. Hän sai minut myös uskomaan, että vähemmän on enemmän. Opin konkreettisesti, että vähäeleisillä perusliikkeillä on valtava teho ja niiden tulokset näkyvät nopeasti. Opin myös pysähtymään ja lepäämään.

Olen ollut kahden eri Personal Trainerin ohjauksessa ja he ovat olleet merkittäviä ihmisiä elämässäni. Heidän ammattitaitonsa ja sitoutumisensa minun toipumiseeni on ollut suurenmoista ja olen siitä heille äärettömän kiitollinen. Elämä jatkuu.