Onnistuja Anastasia “Nana”

Onnistumistarinassa asiakkaamme kertovat omin sanoin, kuinka he ovat löytäneet liikunnan ilon tai saavuttaneet itselleen tärkeän tavoitteen. Onnistuminen ei ole sattuman kauppaa: halu onnistua ja kannustava ympäristö johtavat tuloksiin. Jokainen voi saavuttaa paremman olon – tästä upeat onnistujamme ovat inspiroivia esimerkkejä!

Haasteiden avulla voittoon

Rakastan amerikkalaista jalkapalloa. Seurasin ensin kentän laidalta veljeni pelaamista, kunnes kuusivuotiaana sain vanhemmiltani luvan mennä mukaan. Seuraavana vuonna pelasin jo alle 13-vuotiaiden poikien sarjassa.

Harrastin samaan aikaan toki monenlaista liikuntaa jalkapallosta voimisteluun, koska se oli kivaa, mutta tietämättäni myös hyödyllistä. Yksi laji kerrytti pohjakuntoa, toinen kehitti koordinaatiota ja kolmas pelisilmää. Yhteensä niistä rakentui vahva pohja tehdä sitä, mitä eniten halusin.

Jenkkifutis mielletään miehiseksi rymistelyksi, mutta oikeasti se on kuin shakkia; samaan aikaan hyvin fyysistä, mutta vaatii älyä analysoida vastapuolen hyökkäysvaihtoehdot ja reagoida niihin – miettiä, miten mistäkin välistä pääsee ja päättää se nopeasti, mutta olla silti kärsivällinen. Ei ole tylsää hetkeä ja koko ajan voi kehittää itseään, joukkuetta ja vielä lajia.

Viimeksi mainittua olen päässyt tekemään ihan kirjaimellisesti valmentaessani espanjalaista Barberà Rookiesia ja sitä ennen miesten Vaahteraliigassa pelaavaa Wasa Royalsia. Olen saanut myös kunnian pelata seurajoukkueissa, jotka voittivat tahoillaan Suomen, Ruotsin ja Espanjan mestaruudet sekä maajoukkueessa, jonka hallussa on edelleen lajin Euroopan mestaruus. Suomen mestaruus tuli junnupoikien joukkueessa, loput naisten sarjoissa.

Viime keväänä saavutin unelmani ja pääsi pelaamaan lajin pääkallopaikalle, amerikkalaisen jalkapallon naisten WFA pro –liigaan Yhdysvaltoihin. ESTA –matkustuslupa salli minun pelaavan maassa vain 90 päivää, mutta se teki tehtävänsä; sinne on päästävä takaisin.

Pelaamisen taso, fyysisyys ja joukkuehenki ovat lajin kotimaassa korkealla tasolla, ovathan pelaajat suunnilleen syntyneet soikea pallo kainalossaan. Toisaalta he ottavat mielellään vastaan eurooppalaisia ajatuksia pelitaktiikasta. Onhan meilläkin kokemusta; itse olen pelannut puolustajana ja hyökkääjänä, sekä tyttöjen että poikien kanssa, mikä on rikkaus ja auttaa ajattelemaan monitahoisesti.

Loukkaantumisriskiin voi vaikuttaa

Menestys ei ole kuitenkaan tullut ilman haavereita. Polvestani on revennyt eturistiside, sivuside sekä kierukka – ensin mainittu kolmeen kertaan “onneksi” jalkaa välillä vaihtaen. Yhdysvalloissa oli nilkan vuoro; se meni sijoiltaan ja repäisi mennessään kolme nivelsidettä.

Leikkausten jälkeinen toipumiskaava on pitkä; alkuun harjoitellaan kävelyä ja tasapainoa, vähitellen vahvuutta ja pikkuhiljaa edetään kohti punttisalia, myöhemmin juoksulenkille ja vihdoin, jos hyvin käy, noin kahdeksassa kuukaudessa takaisin lajitreeneihin.

Ensimmäisellä loukkaantumiskerralla en hoksannut, kuinka vakavasta asiasta oli kyse. Toisella kierroksella luotin jo kokemuksesta toipumiseen ja kolmannella kerralla mietin, että joko taas. Nyt trauman siirryttyä nilkkaan kuntoutusprosessini on kaiketi sama kuin edellä, mutta liikkeet lienevät uusia – vaihtelua sekin.

Fysioterapeutistani on tullut hyvä tuttu – jo senkin takia, että olemme olleet jokaisen loukkaantumiseni jälkeen paljon tekemisissä – mutta myös siksi, että hän on ollut minulle korvaamaton apu. Hän selitti, mitä oli tapahtunut, mitä sille pitäisi tehdä ja miksi en saa kiirehtiä.

Kilpaurheilutaustan omaavana hän ymmärsi tarpeeni toipua nopeasti. Hän ojensi aina pätkän verran oljenkortta ja kertoi, mitä pääsen seuraavaksi tekemään. Tunsin eteneväni koko ajan ja se piti pääkopan kunnossa.

Tuntuu hassulta olla hieman kiitollinen näistä loukkaantumisista, mutta niiden kautta ja fyssarin tuella olen oppinut ymmärtämään kroppaani, sen anatomiaa ja herkkyyttä vaurioille.

Ilman fysioterapeuttiani en olisi tajunnut hidastaa itseäni. Haaverini ovat johtuneet poikkeuksetta ylirasituksesta. Omasta mielestäni jaksoin mainiosti, mutta kroppa oli toista mieltä, eikä mieli ollut valpas.

Tavoitteenani onkin – kehittyä tietysti kaikin puolin pelaajana – mutta myös vähentää loukkaantumisriskiä, sillä siihen – nyt tiedän sen – voi ja kannattaa vaikuttaa.