Milloin ruoan syömisestä tuli synti?

”Pelkään, että jos syön enemmän, painoa tulee vain lisää”. Milloin ruoan syömisestä tuli synti?

Ajatellaan asiaa niin, että on olemassa pienkerrostalo. Kerrostalossa on neljä kerrosta ja hissi. Jos haluat mennä ylimpään kerrokseen, voit käyttää hissiä, mutta tällöin menet kerrosten ohitse. Hissillä pääsee myös yhtä nopeasti alas. Mitä jos hissin käyttö on vain oikotie onneen?

Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee ruokailun suhteen säännöllisyys, toisin sanoen ateriarytmi. Toisessa kerroksessa monipuolisuus, kolmannessa laatu ja neljännessä määrä. Ullakon vintillä on ylläpito, toisin sanottuna myös painonhallintavaihe. Rappukäytävään ei kuitenkaan voi jäädä, joskus jostain syystä on tultava alas – tällöin alaskin tullaan todennäköisesti hissillä. Mutta jos hissiä ei ole, voiko kerroksesta toiseen hypätä? Siksi olisikin tärkeämpää edetä asia kerrallaan. Dieetille lähdettäessä lasketaan grammalleen makroja muutaman viikon ajan, kunnes repsahtaa syömään jotain ruokavalioon niin sanotusti kuulumatonta eikä enää palaakaan ruotuun, koska se ei edes tuntunut omalta. Tällöin hypätään neloskerrokseen ja pudotaan huonon loikan saattelemana selälleen alas.

Jos syö usein, syö selkeitä aterioita, järkeviä ateriakokoja kerrallaan ja täten verensokeri pysyy tasaisena. Jos syö monipuolisesti, syö kaikkea mitä kuuluukin ja pysyy kylläisenä. Jos syö laadukasta ruokaa, tuotteisiin lisätyt kermat, rasvat ja sokerit eivät tartu kylkiin kiinni. Jos syö usein, monipuolisesti ja laadukkaasti – tuskin syö liikaa. Jos syö usein, monipuolisesti ja laadukkaasti, ei välttämättä kyllä syö niin vähää, että säästöliekki olisi käynnissä. Monesti syypää löytyy näistä ensimmäisestä kolmesta, ei määrästä. Jos syö liian vähän, kyse ei silti välttämättä ole määrästä, sillä monesti kyse on yksipuolisesta tai yksitoikkoisesta syömisestä. Monipuolistamalla ruokavaliota myös energiansaanti lisääntyy.

Virhe, jonka internet ravitsemuksesta puhuessaan tekee, on väärät sanamuodot. Luin juuri tutkimuksen, jossa oli todettu vähähiilihydraattisen ruokavalion olevan parempi painon pudotuksessa kuin vähärasvainen vastaava, mutta hiilihydraatteja aiheessa olivat tuoremehu, sokeripitoiset tuotteet ylipäänsä ja valkoinen vilja. Sana hiilihydraatti saa siis kokonaan huonon maineen, vaikka puhutaan turhista hiilihydraatin lähteistä. On siis eri asia puhua hyvistä lähteistä ja turhista tai huonoista lähteistä, tällöin kyse taas on laadusta eli kolmannesta kerroksesta.

Jos ruokaa korvaa, päästään pohtimaan monipuolisuus-käsitettä eli kakkoskerrosta. Jos juot ateriankorvikkeen, proteiinijuoman tai syöt välipalapatukan – onko kyseessä enää monipuolinen syöminen? Kuuluuko kyseiseen ateriaan vihanneksia, kasviksia, tai marjoja, kuitupitoista hiilihydraattia kuten täysjyväviljaa, välttämättömiä aminohappoja ja hyviä rasvahappoja – niitä mitä keho tarvitsee toimiakseen? Entä jos jättää syömättä, onko syöty ruoka enää laadukasta kun illalla syö mitä sattuu hevosen kokoiseen nälkään?

Syömisen kuuluu silti olla kulinaristinen elämys samalla kun ruoasta kuuluu saada keholle välttämättömiä ravintoaineita. Elimistö siis tarvitsee ruoasta ainesosia, joita se itse ei voi tuottaa ja niitä ei saa muualta kuin ruoasta. Terveellisen ruoan ei ole tarkoitus olla pahaa tai mautonta, tuskin aurajuustokastike lauantaisen broilerinfileen päällä tai lusikallinen omenahilloa jokapäiväisen aamupuuron joukossa estää pääsemästä tavallisiin tavoitteisiin käsiksi.

Mikä sitten lihottaa?

Syyt, ei seuraukset. Makkara ei lihota, mutta koko päivän syömättömyys ajaa illalla nälkään ja makkaroita syökin viisi. Tällöin syy on säännöllisyydessä, joka ei toteudu. Säännöllinen ateriarytmi pitää sekä kylläisenä mutta myös aineenvaihdunnan käynnissä.