Onnistujat – Marjatta

Onnistumistarinassa asiakkaamme kertovat omin sanoin, kuinka he ovat löytäneet liikunnan ilon tai saavuttaneet itselleen tärkeän tavoitteen. Onnistuminen ei ole sattuman kauppaa: halu onnistua ja kannustava ympäristö johtavat tuloksiin. Jokainen voi saavuttaa paremman olon – tästä upeat onnistujamme ovat inspiroivia esimerkkejä!

Olen liikkunut ihan lapsesta saakka. Juoksentelimme ja kiipeilimme, ja jos emme touhottaneet omiamme, autoimme vanhempiamme maatalon töissä.

Asuimme keskellä korpea, ja jos sieltä halusi lähteä jonnekin, piti se tehdä omin jaloin. Niinpä me kävelimme kävelemästä päästyämme ja talvet etenimme suksin. Kolme ensimmäistä kouluvuotta kasvattivat kuntoani oikein urakalla, sillä matkaa koululle kertyi seitsemän kilometriä. Voitin pojatkin koulun hiihtokilpailuissa.

Työssäni terveysaseman välinehuoltajana tuli myös liikuttua – tai lähinnä seisottua. Työpaikkani kautta löysin myös kuntosalin, kun työväenopisto järjesti ohjausta viereisen apteekin alakerran kuntoilulaitteilla. Laitteet olivat silloin paljon yksinkertaisempia kuin nykyään, mutta hyvin niilläkin pärjättiin. Siitä on nyt kuusikymmentä vuotta.

Säännöllisestä kuntosalilla käynnistä ja hyvästä lihaskunnosta oli hyötyä, koska vedin aikoinaan Tunturikerho Kavtsin kautta pyörävaelluksia ympäri Suomea. Etenimme “koko omaisuus” pyörän selkään pakattuna noin 500 kilometriä viikossa. Lapissa vaelsimme rinkat selässä ja talvisin vedimme perässämme ahkiota. Välillä meloimme kanooteilla ja soudimme kirkkoveneellä.

Mieleenpainuvin urakka oli edetä lihasvoimin läpi koko Suomen, Nuorgamista Hankoon. Se tehtiin kolmen vuoden aikana paloittain. Talvella teimme ahkiovaelluksia ja yövyimme teltoissa, kesäisin pyöräilimme ja meloimme, ja syksyisin vaelsimme taas rinkat niskassa. Siitä urakasta olen erityisen ylpeä.

Sain tanssijalkani takaisin

75-vuotiaana päätin, että nyt on Lappi nähty ja on aika asettua. Jotain piti kuitenkin kunnon ylläpitämiseksi tehdä. Kuntosalipuuhat olivat tuttuja, joten jatkoin niistä. Foreverin valitsin siksi, että se sijaitsi sopivasti lähellä kotiani.

Mutta hyvinpä valitsin. Täällä on hyvä kuntosali, kivat jumpat ja ihanat ohjaajat. He tekevät hyvää työtä vuoksemme. Olenkin hemmotellut heitä vastavuoroisesti käsitöilläni.

Alkuun kävin täällä seitsemän kertaa viikossa, mutta nyt neljä jumppaa tuntuu sopivalta. Olenkin sanonut tekeväni “osa-aikatyötä” neljänä päivänä viikossa, viikonloput pidän vapaina.

Maanantaisin otan osaa Binen vetämään hikiseen Easy body –jumppaan. Tiistaisin Pia vetää meille ihanat kuntotanssit. Keskiviikkona treenataan voimaa ja kehonhallintaa. Se on tiukka jumppa, jossa Pia järjestää aina jotain uutta päidemme menoksi: streppilautaa, kahvakuulaa, kuminauhoja, keppiä, puntteja, mitä tahansa, minkä kanssa vain tulee hiki. Torstaina Tanjan Terve selkä -jumpan kautta rauhoitun viikonlopun viettoon.

Tykkään käydä erilaisissa jumpissa ja eri ohjaajien ohjattavana. Sen myötä tulee tehtyä ihan erilaisia juttuja ja kropastakin löytyy aina uusia lihaksia.

Tiedän olevani onnekas, sillä minulla ovat kaikki nivelet kunnossa; polvet, lonkat ja olkapäät – kaikki toimivat. Kerran mursin jalkani, mutta sain leikkauksen jälkeen täältä Foreverin fysioterapeutilta siihenkin avun. Pyysin tanssijalkani takaisin ja sain sen. Jos fysioterapeutti ei olisi ohjannut minua kävelemään kunnolla, olisin vinksuttanut eteenpäin tavalla tai toisella ja lopputuloksena olisin varmasti menettänyt tiistain päivätanssini.

Tämä paikka on minulle henkireikä. Hyvän kunnon ja vahvojen lihasten lisäksi olen löytänyt täältä monta hyvää ystävää ja juttukaveria. Mitä sitä ihminen muuta kaipaa?